Mäpä olinkin yökylässä Lurulla! Aluks mua pienesti itketti kun Kirsi ja Luru rupes nukkumaan niitten sänkyyn. Kirsi sano et tuu tänne vaan ja me nukuttiin sit kolmestaan siinä parisängyssä. Kyllä siihen mahtu ihan hyvin kolmekin. No sit Jussi tuli siihen kans ja siirteli meitä sivummalle. Meitä oli jo neljä parisängyssä! Lurulle tuli kai kuuma ja se vaihto paikkaa. Mä menin kattomaan minne se meni. Sit mä huolestuin et jos Kirsi onkin kans vaihtanu paikkaa. Mä menin takasin sen luo. Taas nukuttiin ja sit mä aloin funtsii et jos Luru on menny johonkin toiseen paikkaan enkä mä tiedä. Mä kävin tsekkaa. Ja sit mä mietin et jos Kirsi kuitenkin vaihtaa paikkaa ja menin kattomaan...
Tässä vaiheessa Kirsi nousi ja päästi meidät Lurun kanssa pissalle, multa tuli tosi pitkä pissa ja Lurukin sit pissas kun Kirsi käski. Me mentiin takas nukkumaan ja Kirsi anto meille nakertelukengät. Mä kuljin sen kanssa hetken ympäri mut menin sit Kirsin viereen jäkertään sitä. Kirsi olis kai halunnu sitä kans koska se töni mua. Sit mä aloin miettii et onkohan Luru jo syöny omansa. Ja sit kun mä olin käyny tsekkaamassa sen niin mä huolestuin et oliks se mun oma vielä siellä Kirsin peitolla. Oli se mutta olikohan Luru nyt jo syöny sen omansa? Tässä vaiheessa Kirsi nousi ja sanoi että okei, noustaan sitten ja mennään lenkille. Lurun ja mun mielestä se oli tosi hyvä idea! Kirsi jotain mutis että kello on kuusnollakuus, kuulosti kivalta!
Kirsi väitti kans et mulla on joku hahmotushäiriö, kun aina kun mä tulin sänkyyn niin mä kiersin sinne jalkopäähän sen mahan päältä. Mulla mitään hahmotushäiriöö oo: sen mahan päälle on paljo pehmeempi hyppää kuin patjalle! Samalla voi tarkistaa et hengittäks se kunnolla. Jussia mä nuolaisin vähän kitalaesta, kun se kuorsasi siinä leuat levällään, se melkein heräs siihen.
Me käytiin Lurun metsässä aamulenkillä ja vähän painittiin siinä kadulla. Kirsi sano et se ei kyllä lähe meidän kahden kanssa mihinkään julkisille paikoille. Ei tarviikaan, täällon mun mielestä ihan tarpeeks kivaa!
Kirsi teki tiikerikakkua ja mua pelotti se kakkuvuoka. Kirsiä vähän nauratti. Sit me pistettiin ne marsut ulos ja Luru pesi niiden korvat ja pyllyt. Mua aika tavalla ällötti ensin mut kun varovasti maistoin niin ei se sit niin pahaa ollut. Siitä marsusta se oli kai kivaa, se pulputti hassusti. Nyt mä ainakin tiedän mistä päästä marsua ne papanat tulee!
Luru ja Kirsi lähti puolen päivän aikoihin raunioita esittelemään sen tiikerikakun kanssa. Vähän mietitytti uskaltaisko sitä jäädä ilman koiraseuraa vieraitten luo, mut oma lelu pelasti päivän. Käytiin uudestaan tutustumassa Maijan kanssa marsuihin, ja oli ne aika hassuja otuksia edelleen vaikka enää eivät mua pelottaneetkaan. Sit niitten häkin luona oli niitä hassuja papanoita jotka kyllä maistuu mulle!
Kun oltiin vähän aikaa tutustuttu Maijan kanssa Lurun keppeihin, päätettiin lähteä lenkille. Ei ollu niin kuuma kuin eilen ja jaksettiin kävellä aika pitkäkin lenksu ja nähtiin paljon koiria. Loppumatkasta piti kyllä turvautua pensasaitojen varjoihin kun alko väsyttää ja olla kuuma.
Lenkin jälkeen mä rupesin lepäämään, aluksi sisätiloissa ja sitten narun jatkeena ulos. Kiviportaat oli taas mukavan vilposet. No siinä mä sitten otin jonkun aikaa rennosti, muutaman tunnin kai, ennen kuin lähettiin taas lenkille. Tällä kertaa narun päässä oli Maija ja Niilo ja käytiin vähän lyhyempi lenkki. Kun sit tultiin takasin, huomattiin että Luru olikin tullut takasin ja siitäkös riemu syntyi! Painittiin nimittäin taas ihan kybällä Lurun tryffelikuopalla ja molemmat putos siihen ainakin monta kertaa!
Nälkä alko vaivaan ja rupes pipo kiristyyn kummallakin. Piti sit haukkua kaikki ohikulkijat. Se on kiva homma. Ensin mä murahdan. Sit Luru sanoo pienesti buh. Sit mä sanon isommin buh ja sit Luru sanoo hau. No sit mä sanon isommin hau ja Luru sanoo hauauauhauuuu. Tässä vaiheessa ihmiset yleensä myös alkaa herätä et jotain on meneillään. Sit ne komentaa lopettaan ja kaikki edellämainittu tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Paitsi jos tulee jotain uutta, jolloin mä ensin murahdan jne. jne.
Milla tossa puhelimessa kyseli että miten meillä menee. No hyvin tietty! Olkoot vaan siellä venekisoissa - meitsi kyllä pärjää!
Rakkain terveisin,
Remu ja pikakirjoittaja Kirsi
Lauantai-ilta jatku silleen et Kirsi vei vielä 9:ltä meidät lenkille - citylenkille, niin se sano. Se oli erilaista. Ei saanu painia vaan piti kävellä vierekkäin "nätisti" - tyhmää! Paitsi et Kirsi kehu aina kun en vetäny, mikä oli aika vaikeeta. Sit se hoki koko ajan "reunaan" mut mä hiffasin mitä se meinas, kun katoin Lurulta mallia. Taas mua kehuttiin ja Lurukin heilutti mulle häntää. Sit tuli vaikee: se alko hokee siellä hihnan päässä "ohi" kun tuli just sellanen suupalan kokonen koira vastaan jota mä EN ois pelänny. Luru ei jostain syystä välittäny siitä koirasta yhtään, joten mä päättelin et se on tylsä tyyppi ja taas mua kehuttiin?! Mut sen mä tajusin kun tuli joku mitä sanottiin suojatieks ja Kirsi sano "istu". Mä en jaksanu istuu joten mä heitin laataks siihen baanalle ja Kirsi kehu sittenkin, tosin kuulemma vaan puoliks. Sit se sano "yli" ja Luru läks liikkeelle mut mua alko kovasti ramaseen. Sieltä tuli autokin ja Kirsi jotenkin meinas hermostuu, okei okei mä läksin sitte ja kehuhan se vaikka jotenkin kiree sävy sill oli.
Lurulassa mentiin sitten taas Formula1-koiria. Siinä yks varikkokierros autotallin ovien eteen meni vähän pitkäks ja pääty kadulle, ja Kirsistä pääsi uskomattoman paha ääni. Luru pysähty kun seinään ja mä törmäsin siihen, joten meitä molempia kehuttiin. Kirsi jupis jotain Zotosta ja aidasta ja siitä ettei uskalla Millalle edes kertoo mitä ois voinu käydä. Mä luulen et se alko olla vähän väsyny...
Me keksittiin vielä illan päätteeks uus leikki - Tryffelinkuopan valloitus. Se meni silleen et yks tai toinen seiso sen kuopan päällä ja toinen yritti hyökkäilemällä pelottaa sen pois tai juoksemalla houkutella perään. Sit kun toinen siirty niin toinen valtas sen kuopan. Kirsi teki meille lisäsäännön et kuoppaa ei saa suurentaa leveys- eikä syvyyssuunnassa. Mä putosin aikas monta kertaa siihen kuoppaan päälleni, jolloin mun siihen asti vielä valkokseks sanottu päätupsukin muuttu harmaaks. Onneks mä sain sen hangattuu aika hyvin Kirsin lakanaan.
Me nukuttiin aika hyvin. Jussi ja Kirsi vähän valitteli jalkojen puutumista. Lauri laukas hälytyksen kaks kertaa ja kerran Luru kuulemma teki väärän hälytyksen kun mä olin haukkunu unissani.
Kommentit