Tästä sunnuntai-illan kirjoittelusta alkaa tulla tapa... Ehkä huomenna töissä sitten laitan taas jotain kuvia, kuten tapana on ollut.

Tiistaina se tamperelaisranskalainen lähti kotio. Sitä ennen se ehti meillä syödä mm. Tonyn kännykän. Mut mikä mainiointa, Milla sai tänään viestin, että se on syönyt nyt isäntänsä kännykän. Toivon, että kun se tulee meille taas ensi kerralla, saisi syödä tv:n kaukosäätimen. Ai miksi? No, sitten kotiväelle jäisi enemmän aikaa olla minun kanssani. Niin, se söi myös lagotto-ovikoristeen... Olikohan se joku protesti minua vastaan?! Siis ihan oikeesti meillä ja varsinkin Ukolla ja Mammutilla on sitä ikävä ja se on tervetullut ihan koska vaan painimaan tänne! Muistaa vaan, että mä kasvan joka päivä ;)

Tiistaina oli myös pommaritreenit. Me ei oltu voitu oikein tehdä läksyjä naksun kanssa, kun se löytyi vasta tiistai aamuna jemmasta. Muuten oltiin kyllä treenattu. Nyt tehtiin sivulle tuloa ja kontakti treeniä naksulla. Tai siis ne tuli läksyksi. Myös luoksetuloa pitää harjoitella, se kuulemma tapahtuu niin, että minä istun sohvan reunalla ja Milla polvistuu eteeni namiuneen... Treenaaminen on siistiä!

No, kun tamperelaisranskalainen oli lähtenyt, eikä se tullut keskiviikkonakaan töihin, oli vähän orpo olo. Se ei  tullut koko viikolla, vaikka varuiksi zekkasin kaikki sen lempileikkipaikat. Taitaa siis olla tosiaan siellä kotio-paikassa.

Lauantaina meillä herättiin 6:30. Se on siis ihan käsittämättömän aikaisin, kun työpäivinäkin noustaan seiskalta. Meidän piti lähteä Siikajärvelle hakuhommiin. Matkalla koukattiin Mio ja Hanna mukaan. Me oltiin aika nätisti yhdessä meidän Kian takakontissa. Siellä on muuten perjantaina tehty uusi pesä jossa on telttapatjaa eristeenä + Ukon ostamat taljat ja kaikki! Kyllä kelpaa kölliä. Meillä oli semmoinen sopimus, kun me ollaan niin pieniä vielä ettei meidän tarvinnut odottaa hakuvuoroamme kuin 3:n koiran ajan ja sitten me päästiin.

Mä olin siis niin hyvä! Ensin tein pikkuisen makkararingin, sitten tein vaikka kuinka monta pistoa. Ja arvatkaas, meillä oli tänäänkin treenit... Ja niinpä tein tänään taas kevyt version makkararingistä (palkaksi oli muuten paistettua possun lihaa [erittäin tärkeä maininta]), pari pistoa ja uutuutena oli tuuli-ilmaisut. On sanottava, että opet (Heli + Marica) on ihan oikeessa että me pennut opitaan tosi nopeeta. Eilen olisin niin innoissani sännännyt pistoille enkä olisi malttanut odottaa lupaa. Mietin asioita yön ja tänään odotin kiltisti, kunnes sain luvan ja menin sitten hoitamaan homman. Myös maalimiehellä rauhoittuminen sujui paljon paremmin. Päivän uutuus: Tuuli-ilmaisut; jännää puuhaa, siis kerrassaan mielenkiintoista. Me kuljettiin siellä metsässä siksakkia ja yks kaks yllättäen löysin ne tyypit ja sain palkat ja hurjat kehut! Siistii!

Tehtiin me sitten kaikkea muutakin tällä viikolla. Olin Ukon kanssa kuorma-autolla. Sain Ukolta rotan ja Enzon kanssa oltiin yks ilta metsässä valojen kanssa. Me kuulemma etsittiin uutta treenipaikkaa -siis treenihommia sekin. Ja Mion kanssa käytiin puntarilla, mä painoin jotain 7 kiloa ja Mio "2 viikkoa vähemmän".

Ainiin, melkein unohdin sen tärkeimmän: Daim-jäätelön purkin! Milla antoi Tonylle luvan (miksi Tonyn pitää kysyä Millalta lupa?! Jos ei kysyisi saisin varmalla kaikkee enemmän) antaa minulle Daim jätskin purkin sillä ehdolla ettei siinä ole suklaahippuja tai palasia. Siis se oli niin hyvää, että tulin ihan hulluksi. Tony ei pärjännyt enää kanssani alhaalla vaan toi minut Millan hoiteisiin yläkertaan. Siis mun mielestä mä pärjäsin siinä hommassa tosin hyvin, mutta Tonyn mielestä pidin ihan liikaa mölyä (se luki kai teksti tv:tä ja silloin ei saa hiiskahtaakkaan). Siis se oli niin taivaallista, että en rikkonut edes sitä purkkia koko yönä vaan loppujen lopuksi nukahdin se sängyssä vieressäni. Nyttemmin se on kadonnut jonnekin...